HANKEUNIA

On sunnuntai-ilta ja aika tarkastella tulevan viikon työkalenteria. Vauhdikkaalta näyttää virkanaisen elämä tulevalla viikolla; vauhdilla kokouksesta ja tapaamisesta toiseen. Hankekehittämiseen liittyvä reissu Helsinkiin, hankepalavereita livenä ja verkon välityksellä, hankeraportointia ja projektiryhmien toiminnan organisointia. Moniajolla mennään kehittämisteemasta toiseen normityötehtävien lomassa. EU sorvaa tulevan ohjelmakauden suuntaviivoja ja hankehakuja masinoivat konsulttifirmat kokoavat jo verkostojaan eri puolilla Eurooppaa, joten verkostokutsuja tulee riittämään. Toivottavasti nyt saadaan seuraavalle hankekaudelle meidän suomalaisten kannalta järkeviä ja tarkoituksenmukaisia kehittämisteemoja.

Uuden hallitusohjelman toimeenpano on vielä arvoitus, mutta vaikuttaa huolestuttavasti siltä, että kotimaisten hankerahoitusten hakeminen ja verkostojen ylläpito syö jatkossakin miestä ja naista kaikissa ammatillisissa organisaatioissa. Syö siis meidän samojen ihmisten työaikaa vuodesta toiseen. Valtionohjaukselle löytyisi varmaan muitakin mekanismeja? Koskahan nähtäisiin sellainen aika, ammatillisen koulutuksen kehittämiseen suunnattava rahoitus jaettaisiin suoraan ilman hankerumbaa? Suoraan valtionosuuksien päälle maksettava kehittämisraha helpottaisi osaamisen ylläpitoa, omien strategisten tavoitteiden asettamista sekä säästäisi jatkuvalta erillisten hakemusten tekemiseltä vaikkei raportointivelvoitetta poistettaisikaan.

Hyvää yötä ja kauniita hankeunia 😱

Minna

Minna Haasio
Kehittämispäällikkö, HTM

Lapuan kokoomusnaiset ry, puheenjohtaja
Kokoomuksen Lapuan kunnallisjärjestö, hallituksen jäsen

Pohjanmaan kokoomusnaiset ry, piirihallituksen jäsen

Kiireisen, antoisan ja monipuolisen työelämäni vaihtuminen eläkeläisen rooliin.💝

Päätin jäädä eläkkeelle mielenkiintoisesta työstäni aikuiskouluttajana vuoden vaihteessa. Olinhan saanut olla töissä jo vuodesta 1980 lähtien, eli lähes 40 vuotta. Eläkeläiseksi olisin voinut jäädä jo aikaisemmin, mutta en malttanut. Nyt alkoivat vain painaa yhä enemmän vaakakupissa lapsenlapset ja omat iäkkäät vanhempani sekä anoppini. Aika kuluu siivillä ja tuntui, etten ehdi olla riittävästi heidän elämässään apuna ja läsnä. Omaa aikaakin haluaisin vähän välissä. 

Eläkkeellä ehdin olla kuukauden, kun esimieheni työpaikaltani soitti ja kysyi tulisinko töihin auttamaan joksikin aikaa. Lupasin tehdä paria päivää viikossa tarpeiden mukaan. Niinpä viikonpäiväni täyttyivät kevään ajan lastenlasten ja vanhustenhoidon lisäksi töistä ja luottamistoimistani. Toimin vielä esimerkiksi OPH:n nimeämässä Tekstiili- ja muotialan työelämätoimikunnassa. Mietin eläkeiän nostoa oman kokemukseni kautta. Koe sen hyvänä ja välttämättömänä päätöksenä. Tosiasia on, että elinikämme on noussut ja syntyvyys laskee. Työikäisten määrä vähenee kokoajan ja eläkeläisten määrä lisääntyy. Tätä vajausta voivat monet eläkeläiset paikata tekemällä töitä pidempään, jos on terveyttä ja intoa. Itse koin tämän tilanteen hyväksi, vaikka välillä oli melko kiirettäkin. Ei tullutkaan äkkimuutosta työstä eläkeläiseksi. Koen pysyväni ajan hengessä mukana ja virkeänä. 

Monilla eläkeiän kynnyksellä olevalla on usein sama tilanne kuin itsellänikin, eli niin sanotut toiset ruuhkavuodet menossa. On lapsenlapset ja vanhukset, jotka tarvitsevat apua ja hoivaa. Tämä voi tuoda monenlaisia haasteita sovittaa aikataulujaan varsinkin, jos asutaan vähänkin etäämpänä toisistaan. Itselläni onneksi kaikki asuvat melko lähellä. Minulla ei ole vain enää puolisoa jakamassa näitä tehtäviä. Asioita tulee priorisoida ja yrittää pitää huolta myös omasta kunnostaan ja jaksamisestaan. Liikunta eri muodoissa on tärkeässä roolissa itselläni kulttuurin ym. harrastusten lisäksi. 

Vanhusten hoiva ja ongelmat siinä ovat olleet otsikoissa viime aikoina. Vanhusten määrä lisääntyy ja hoivan tarve sen mukana. Monet elävät iäkkäiksi ja tarvitsevat yhä enemmän apuja. Tavoitteena on lisäksi asuminen kotona mahdollisimman pitkään. Hoitajia pitää kouluttaa lisää, mutta mistä saadaan tarpeeksi hoitajiksi soveltuvia lisää? Pula hoitajista on jo nyt kova. Lisäksi kaikki koulutetut eivät halua tehdä hoitotyötä vaan hakeutuvat muille aloille eri syistä. Palkkaus, työajat ja työolot ovat osa syistä, joihin tulee kiinnittää yhä enemmän huomiota. 

Maailma on muuttunut ja yksinäisyys on lisääntynyt. Osa eläkkeelle jäävistä putoaa helposti yksinäisyyteen ja kaipaisi jotain tekemistä varsinkin, ellei heillä ole ollut harrastuksia elämässään. Samoin on henkilöitä, jotka ovat pudonneet työelämän ulkopuolelle syystä tai toisesta, mutta voisivat tehdä osa-aikatöitä. Lyhyen koulutuksen ja perehdytyksen avulla voitaisiin saada halukkaita eläkeläisiä ja muitakin halukkaita osa-aikatyöllisiksi vanhusten hoivaan. He voisivat käydä auttamassa vanhuksia heidän päivittäisissä toimissaan varsinaisen hoitohenkilöstön lisäksi tai tukena tarpeiden mukaan. Näin saataisiin ehkä helpotusta hoitohenkilöstön puutteeseen ja he voivat keskittyä itse hoivatyöhön. Moni hyväkuntoinen, yksinäinen eläkeläinen tai osatyökykyinen henkilö saisi sisältöä elämäänsä tällaisesta toiminnasta. Tällaista toiminta on jossain jo olemassa vapaaehtoistoimintana, mutta sitä pitäisi siitä kehittää. Tarvitaan monenlaisia toimintamalleja erilaisiin tarpeisiin selvitäksemme lisääntyvästä hoivan tarpeesta. Vanhukset tarvitsevat inhimillistä, hyvää ja laadukasta hoivaa ja tukea sekä kotiin että laitoksiin. 

Lapsiperheiden arki ja ruuhkavuodet ovat myös haastavia nykyisin. Johtuuko lasten hankkimisen vähentyminen osaksi siitä, ettei haluta mitään ylimääräistä omaan elämään. Halutaan nauttia vapaudesta ja omasta työurasta? Pienten lasten vanhemmat ovat aina olleet lujalla, mutta ehkä se nykyisin on vielä haasteellisempaa. Lapsiperheiden elämää voisi myös helpottaa esimerkiksi varamummo, - vaaritoiminnalla, ellei omia Vanhempi ole lähettyvillä. Monet, joilla oli ei ole omia lapsenlapsia haluaisivatkin ehkä osallistua tällaiseen toimintaan. Monille perheille pienikin apu voin olla tosi tarpeeseen. Yksinhuoltajia on myös se paljon ja heille tällainen apu toisi helpotusta. Tällaista toimintaa on jossain jo olemassa hyvin kokemuksin. Isovanhempien merkitys lasten elämässä on todettu tärkeäksi, kasvattavaksi, turvaa tuovaksi jne. Näin nekin lapset, joilla ei ole mahdollisuutta kokea isovanhempien läsnäoloa, saisivat kokea sen. 

Toki eläkeläiset ovat nykyisin terveempiä ja haluavat matkustaa ja nauttia elämästään ja vapaudestaan, mutta moni haluaa muutakin. Halutaan auttaa ja kokea se ilo ja hyvänolon tunne, mitä tällaisesta pienestäkin avunannosta voi saada. Tällainen työ voi olla tosi palkitsevaa ja antoisaa. Vapaaehtoistyön merkitystä tulisi tukea ja kannustaa siten, että kaikki apua tarvitsevat saisivat sitä. Lisäksi tulisi hoivatyöhön kehittää erilaisia palkkatyön ja vapaaehtoistyön välimuotoja – osapalkka tai palkkiomuotoisia työn tekemisen kannustimia. Puoli vuotta on kulunut lähes siivillä ja nyt olen nauttinut kesästä läheisten kanssa. 

Tällaisia mietteitä eläkeläisenä ja osatyöläisenä mietiskellen. 

Marja-Liisa Vettenranta 

Eläkeläinen Ent. Kouluttaja, insinööri yAMK 
Pohjanmaan kokoomusnaisten piirin hallituksen jäsen 
Jalasjärven Kokoomusnaiset ry. puheenjohtaja

Naisten työmarkkina-asemaa vahvistettava 👆💓💪

Kokoomusnaisten tärkeimpiä tavoitteita politiikassa ovat naisten poliittisen osallistumisen vahvistaminen ja naisille tärkeiden teemojen edistäminen. Tässä suhteessa kevään vaalit tuottivat sekä onnistumisia että valitettavasti myös takapakkia.

Suomen eduskuntaan valittiin ennätysmäärä naisia: 93, eli jo lähes puolet. Tämä on erinomainen saavutus. Toisaalta voi sanoa, että oli jo aikakin - naisilla on ollut täydet polittiset oikeudet jo 113 vuotta. Kulttuuri ja asenteet muuttuvat hitaasti. Edelleen naisten pitää osoittaa olevansa aina oikein erityisen päteviä edetäkseen päättäjiksi ja johtoasemiin. Nyt otettiin iso harppaus eteenpäin.

Europarlamentissa Suomella on ollut kaikkein naisvaltaisin meppidelegaatio, ja myös toukokuun europarlamenttivaaleissa enemmistö Suomessa valituista oli naisia. Koko EU-parlamentissa naisten osuus on vaali vaalilta kasvanut, ja ennakkotietojen perusteella naismeppien määrä nousisi taas muutamalla prosentilla 39 prosenttiin. Tämä on hyvä suunta.

Suomessa on nyt neljättä kertaa hallitus, jossa on naisenemmistö. Ensimmäistä kertaa Suomen hallitus esittää myös EU-komissaariksi naista. Nämä ovat myönteisiä askelia. Mutta ne eivät pelkästään riitä. Hallituksen on myös tehtävä politiikkaa, joka edistää tasa-arvoa. Kokoomusnaisille tärkein tavoite tälle kaudelle oli perhevapaiden uudistaminen siten, että naisten työmarkkina-asema paranee.

Tässä hallituksen ohjelma on suuri pettymys. Hallitus ei aio toteuttaa naisten työuria edistävää perhevapaauudistusta. Isille kiintiöityjä ansiosidonnaisia vapaita aiotaan kyllä pidentää, mutta lyhentämättä äitien käyttämää osuutta.

Kun kotihoidon tukikin halutaan pitää nykyisellä tasolla, on selvää, että kipeästi kaivattua naisten työmarkkina-aseman parannusta eivät nämä muutokset tuo. Päin vastoin uudistus sekä nostaa kustannuksia että vaikuttaa jopa negatiivisesti työllisyyteen. Aikamoinen mahalasku jo ennen kuin on aloitettukaan.

Henna Virkkunen
Europarlamentaarikko

Soveltuvuustestit palaavat opiskelijavalintaan – kaikki voittavat 👍💓

Tätä ovat toivoneet niin työnantajat, ammattijärjestöt, työpaikkakouluttajat, oppilaitokset ja opettajat – kuin myös itse oppijat!

Soveltuvuustestit palaavat sellaisiin tutkintoihin, joissa työntekijä on vastuussa toisten ihmisten terveydestä tai turvallisuudesta. Näitä ovat hammastekniikan, lääkealan, välinehuoltoalan, kasvatus- ja ohjausalan, lentokoneasennuksen, merenkulkualan ja turvallisuusalan perustutkinnot. Sekä sosiaali- ja terveysalan perustutkinto, lähihoitaja.

Karsivat soveltuvuustestit poistuivat 2012 sillä kauniilla ajatuksella, että jokainen peruskoulunsa päättävä nuori saisi opiskelupaikan. Mahdollisen väärän valinnan tehnyt oli tarkoitus ohjata toiseen koulutusratkaisuun, eli tavoite oli koulutustakuun hengessä nuoren syrjäytymisen ehkäisy.

Vaan kuinka sote-alalla kävikään?

Haluan alleviivata, että myös tässä välivaiheessa alalle hakeutuneista suurin osa on erinomaisen soveltuvia ja motivoituneita. On ollut surullista seurata, kuinka nyt kaikki ovat saaneet kuraa niskaansa, lajitelematta. Vaikka kritiikki kohdentuu lopultakin varsin pieneen osaan oppijoita.

Soveltumaton tai heikolla motivaatiolla varustettu sote-alan oppija huomaa usein vasta opiskeluvaiheessa, ettei ’tämä olekaan minun juttuni’. Osalle kertyy mittava määrä poissaoloja ja tehtävärästejä, joten opinnot venyvät ja vanuvat. Työn perussäännöt saattavat olla hukassa, esim. kellotaulun tunteminen. Tai henkilöllä ei ole kykyä työskennellä ryhmässä. Lisäksi alalle hakeutuu myös vähän vanhempia oppijoita, joiden elämänhallinta ei kaikilta osin ole kunnossa

Lähihoitajaopiskelut tuottavat siis ison henkilökohtaisen pettymyksen ja sitä kautta syrjäytymisriskin. Ensiopiskelupaikan lisäpisteet on käytetty turhaan. Keskeyttämisprosentti pomppasi valtakunnassa melkein kolminkertaiseksi siitä, kun soveltuvuustestit olivat käytössä. Ja lopulta tärkeänä; työnantajat eivät saa hoitajamitoitukseen kelpaavia työntekijöitä.

Ei vaadi virtuoosimaista taloustieteen osaamista, kun väitän, että opintojen keskeyttämiset maksoivat enemmän kuin soveltuvuustestit.

Soveltuvuustestit sote-alalla

Muutos palauttaa oppilaitokselle mahdollisuuden jättää hakija valitsematta, jos hän selkeästi on soveltumaton toimimaan sosiaali- ja terveysalalla. Konkreettisesti tämä tarkoittaa sitä, että mikäli hakija saa testin joltakin osa-alueelta nolla pistettä, hänet voidaan jättää valitsematta.

Laadukkaaseen soveltuvuustestiin voi kuulua erilaisia osioita, mutta tavallisia ovat matemaattisen perusosaamisen kartoitus, käsitteellisen ajattelukyvyn kartoitus, vuorovaikutus- ja empatiakyky, sekä haastattelu.

Hakijan kannattaa olla rehellinen vastauksissaan, sillä vedättämisen yritys näkyy. Sopivasta vireystilasta on hyötyä etenkin aikarajallisissa oppimis- ja päättelyvalmiuksia mittaavissa testeissä. Sen sijaan luonteen ominaisuuksia kartoittavissa testeissä on hyötyä hyvästä itsetuntemuksesta ja siitä, että osaa analysoida omaa käytöstään. Sisäistetty hyvä ns. kotikäytös ja opiskelumotivaatio ovat mittaamattoman arvokkaita.

Tänä vuonna jokaisella oppilaitoksella on vapaus valita, testaako hakijat vai ei. Ja jos kyllä, millaisella testausmenetelmällä. Testausmahdollisuuteen ovat tarttuneet kaikki pohjalaismaakuntien oppilaitokset eli Kpedu, Sedu ja Vamia. Osa hoitaa haastattelut omalla henkilökunnalla, osa ostaa palvelun yritykseltä.

Olen työurani aikana haastatellut satoja lähihoitajahakijoita, ollut mukana molemmissa toimintamalleissa ja totean: kumpikaan menetelmä ei tee karsinnasta aukotonta. Valituksi on tullut ja tulee vastakin sellaisia oppijoita, joiden soveltuvuus osoittautuu pitkässä juoksussa kyseenalaiseksi. Mutta suurin osa on juuri sitä mitä etsitään: erinomaisesti alalle soveltuvia.

Opetus- ja kulttuuriministeriö käynnistää yhtenäisen valtakunnallisen soveltuvuuskokeen valmistelun sote-alalle. Yhtenä syynä on, että pääsykokeet halutaan pitää hakijalle maksuttomana. Tällä hetkellä on epäselvää, kuka lopulta laskun maksaa. Samalla hoituisi oppilaitoksesta toiseen siirtyvän oppijan oikeusturva.

Onnistunut valintatesti

Oppijavalinnan onnistuminen näkyy välittömästi työpaikkaharjoittelussa, opiskelijaryhmän dynamiikassa sekä yleensä kaikkien työmotivaatiossa ja jaksamisessa. Vaikutus on merkittävä myös oppilaitoksen talouteen ja tulosrahoitukseen: valmistuneesta ja työllistyneestä lähihoitajasta saa jatkossa jopa 15 % bonusrahaa.

Parhaimmillaan alalle soveltuminen näkyy siinä, että lähihoitaja kokee onnistumisen iloa, jaksaa, nauttii ja viihtyy työssään työuransa loppuun saakka. Motivaatio on huomattava vahvaa, kun se perustuu oman luonteen ja ominaisuuksien sekä työn vaatimusten pyhään allianssiin.

Pienellä viipeellä seuraukset näkyvät koko sote-alan kehityksessä. Ns hukkakoulutus vähenee, kun alalle sitoutuminen lisääntyy.

Soveltuvuustestien palauttaminen on työnantajien, ammattijärjestöjen, työpaikkaohjaajien, oppilaitosten, opettajien – ja itse oppijoiden - ehdoton etu. Win – win – win – win – win – win.

Kyllikki Anttila

varapuheenjohtaja

Pohjanmaan Kokoomusnaiset ry

Minun seurakuntani rakennuspalikat 🙏 💗

Yhteiskuntamme rakentuu luterilaisen kristillisen arvojen pohjalle, edustaen hetkellisyyden sijasta jatkuvuutta ja irrallisuuden sijasta juurevuutta. Sen takia oman seurakunnan roolia yksilön ja koko yhteiskunnan hyvän ja täysipainoisen elämän turvaajana tulee vahvistaa.

Kokoomusnaiset haluavat omalla panoksellaan antaa seurakunnalle tilaa toimia paikallisesti. Seurakuntalaisissa piilee suuri voima ja rikkaus, joten jäsenten erilaisten ja erityisen osaamisen tunnistamisen on tärkeää tässä rakennustyössä. Osaamista hyödynnetään usein liian vähän, vaikka tunnettu tosiasia on että vastuun jakaminen vahvistaa yhteisöllisyyttä.

Arjessa mukana

Kokoomusnaiset haluavat vahvistaa seurakuntalaisten äänen kuulumista sen toimintaa suunniteltaessa. Seurakuntien työtä ohjaavat seurakuntalaisten tarpeet, joihin kirkko vastaa oman ydintehtävänsä pohjalta. Kuitenkin: liian usein toimintasuunnitelmat jäävät päivittämättä eikä toiveita kysytä seurakuntalaisilta itseltään.

Nykyaikainen kirkko on arjessa kiinni oleva ja seurakuntalaisten tarpeisiin vastaava yhteisö. Seurakunta on tärkeä erityisesti silloin, kun se on kiinni elämässä: kasteessa, iltarukouksessa, päivä- ja perhekerhoissa, rippikoulussa, vihkimisessä, diakoniatyössä tai hautaan siunaamisessa. Seurakunta on parhaimmillaan koko elämää tukeva yhteisö.

Apua antava

Meidän tehtävämme on välittää toinen toisistamme ja tukea toisiamme elämän eri vaiheissa. Seurakunta on välittämisen ja lähimmäisenrakkauden yhteisö, joka kulkee myös hätää kärsivän rinnalla.

Kokoomuslaisuus arvostaa korkealle seurakuntien auttamistoimintaa ja hädänalaisten rinnalla kulkemista, mutta jokainen seurakunta tarvitsee räätälöityjä toimintamalleja omassa paikallisessa auttamistyöstään. Tarvitaan laaja-alaista kykyä tunnistaa varjopaikkoja, joissa kaikkein vaikeimmassa tilanteessa olevat elävät. Ja taitoa lähestyä heitä rakentavassa hengessä.

  

Uudistuva

Seurakuntien talous on aikaisempaa tiukempi ja resurssit rajatumpia. Seurakuntien on mietittävä uusia toimintatapoja, sopeutumisen ja supistuvien resurssien keskellä. Kokoomuslaiset seurakuntapäättäjät sitoutuvat oman seurakuntansa toiminnan kehittämiseen ja uskaltavat etsiä myös uusia toimintamalleja.

  

Suvaitseva

Toisen ihmisen arvostus on kokoomuslaiselle luonnollinen osa ihmisyyden kunnioitusta. Yhteiskunnassa ja ihmisen arjessa tapahtuneet muutokset edellyttävät suvaitsevaisuutta ja luovat kirkolle uusia odotuksia. Kirkon tulee olla avoin ja aktiivinen maahanmuuttajille, että hekin kokevat olevansa tervetulleita. Erilaisten seurakuntalaisten pitää mahtua samaan kirkkoon, sillä maailma muuttuu paremmaksi ja turvallisemmaksi pienilläkin teoilla.

Kyllikki Anttila

Pohjanmaan Kokoomusnaiset, varapuheenjohtaja

MITÄ ON TYÖHYVINVOINTI?

Kuuntelen, puhun sekä keskustelen työhyvinvoinnista ja siihen liittyvistä asioista päivittäin. Minulla on kunnia toimia ”matkasaarnaajana” tämän tärkeän asian kanssa sekä työnohjaajana että kouluttajana. Saan jakaa erilaisten alojen ja työpaikkojen ammattilaisten kanssa heille tärkeitä asioita muun muassa työhyvinvoinnista, kehittämis- ja tiimipäivissä eri puolilla maata.

Työskennellessä tänä päivänä oikeastaan alalla kuin alalla, huomionarvoista on se, että miten työntekijät ja esimiehet työtään jaksavat ja sitoutuvat tekemään. Tätä aikaa on jo pidempään rasittanut ihmisten kiire, väsyminen, jopa loppuun palaminen ja erilaiset haasteen elämätilanteissa.

Olisi hyvä välillä pysähtyä miettimään, mikä missäkin tilanteessa on oikeasti tärkeää, tavoittelemisen arvoista ja miten pitää niistä asioista kiinni. Koulutuksissani ja ohjauksissani käydään ilman muuta läpi myös sitä, millä tavalla voimia voisi kerätä myös lisää ja kohdistaen uusiin asioihin. Sen työn koen todella mielekkääksi ja tärkeäksi. Monesti on totta, että kun löytää jotakin uutta tavoittelemisen arvoista, jaksaa ja kykenee hoitamaan monta muutakin asiaa paremmin.

Työhyvinvointi on monen tekijän summa. Se tarkoittaa turvallista, terveellistä ja tuottavaa työtä, jota ammattitaitoiset työntekijät ja työyhteisöt tekevät hyvin johdetussa organisaatiossa. Työhyvinvointia kokiessaan työntekijät ja työyhteisöt kokevat työnsä mielekkääksi ja palkitsevaksi, sekä heidän mielestään työ tukee heidän elämänhallintaansa.

Sekä työnantajalla että työntekijällä on vastuu työhyvinvoinnin ylläpitämisestä ja kehittämisestä. Työhyvinvoinnin edistäminen työpaikalla tapahtuu aina esimiesten ja työntekijöiden yhteistyönä. Työhyvinvointia ei saavuteta vain työstä irrallisilla tempauksilla. Se syntyy pääasiassa työn arjessa. Hyvinvointia edistävä toiminta on läpileikkaavaa ja pitkäjänteistä. Se kohdistuu esimerkiksi henkilöstöön, työympäristöön, työyhteisöön, työprosesseihin tai johtamiseen.

Tutkimusten mukaan on voitu todeta, että työhyvinvoinnilla on merkittävä myönteinen yhteys yritysten ja muiden organisaatioiden tulosmittareihin, kuten tuottavuuteen, kasvuun, asiakastyytyväisyyteen, työntekijöiden vähäisempään vaihtuvuuteen sekä sairauspoissaoloihin.

Tapaan usein toivottaa työyhteisöille voimaksi matkalle seuraavaa:

• Pidä huolta itsestäsi, omasta ammatillisesta kehityspolustasi sekä jaksamisestasi vaativassa työssäsi!
• Pitäkää työpaikoilla hyviä palavereita ja jakakaa asioita keskenänne!

• Kohdatkaa haasteet mahdollisuuksina ja ratkokaa asioita yhdessä!

• Voimaa ja valoa kaikkeen elämääsi, missä kuljetkin!

Mari Lampinen-Tuomela

OPINTOVAPAALLA VÄITÖSKIRJAA TEHDEN ! 💆💨

Elämä on viimeiset kaksi ja puoli vuotta kulunut opintojen merkeissä. Teen parhaillaan väitöskirjaa Vaasan yliopistoon 50+ ensiyrittäjyydestä ja erityisesti tutkin vanhemman iän yrittäjän identiteettiä ja identifioitumista toimijuuden näkökulmasta katsottuna. Identifioituminen ja toimijuus liittyvät läheisesti minäpystyvyyteen, mikä tarkoittaa henkilön omaa näkemystä siitä, mihin omat resurssit riittävät. Minäpystyvyys on meille kaikille tärkeä elämää eteenpäinvievä voima. Jos tunne omasta minäpystyvyydestä on vahvaa, uskallamme ryhtyä vaativiin tehtäviin ja tavoitteemme ovat korkealla. Jos taas koemme oman minäpystyvyytemme matalaksi jonkin asian suhteen kartamme tällaisia tehtäviä. Minäpystyvyys rakentuu onnistumisen tunteista menneisyydessä ja erityisesti siihen vaikuttaa ympäristön kannustus ja rohkaisu. Henkilö, joka tuntee omaavansa vahvan osaamisen jollain tehtäväalueella vertaa itseään usein muihin ja voi todeta, että kyllähän minäkin tuon osaan tehdä ja saa tästä lisää intoa tavoitteeseen pääsemisessä. Vahvan minäpystyvyyden omaava henkilö myös monesti onnistuu toimissaan, mikäli tehtävän suorittaminen on vain itsestä kiinni. Jos asiaan liittyy ulkopuolisia tekijöitä, esimerkiksi yritystoimintaan vaikuttava talouden laskusuhdanne, näyttäytyy vahva minäpystyvyys sinnikkyytenä ja periksiantamattomuutena viimeiseen asti.

Vahva minäpystyvyys tarvitsee tuekseen toimijuuden eli on pantava toimeen, jos jotain haluaa elämässään. Ei riitä, että itse tykönään tuntee osaavansa hyvin jonkin asian, vaan aktiivisuus oman haaveen toteuttamiseen tulee johtaa käytännön toimiin. Toimimalla aktiivisesti ja uskaltamalla tehdä uusia asioita esimerkiksi vaihtaa entinen työ uuteen haasteellisempaan tai mielenkiintoisempaan, aloittaa uusi harrastus tai opiskelu lisää huomattavasti elämään tyytyväisyyttä. Tarttukaa rohkeasti haaveisiinne ja toteuttakaa niitä, sillä muutos avaa aina silmiä ja luo uusia mahdollisuuksia elämään!    

Varpu Sankelo

Perheenäiti

Luomutilan emäntä

Elinkeinopäällikkö

Tradenomi-HSO, Ekonomi, tohtorikoulutettava

Kuortaneen kokoomuksen hallituksen jäsen

Pohjanmaan kokoomusnaisten piirihallituksen jäsen

Kokoomuksen puoluevaltuuston varajäsen