Koronaviruksen aiheuttamasta poikkeustilasta on tullut jo
osa arkipäivää. Virus on levinnyt kaikkialle maapallolla ja samalla herättänyt
valtiot ja asukkaat uudenlaisen ajattelun äärelle. Monien maiden varautuminen tämänkaltaisen
viruksen hoitamiseen on osoittautunut varsin heikoksi. Varmuusvarastot ovat
olemattomat tai vanhentuneet, Suomi ei tee tässä poikkeusta. Samalla pitkään
jatkunut kansainvälistyminen ja eri maiden välinen yhteistyö on saanut ison
särön. Jokainen pelaa nyt omaan pussiinsa. Yhtäkkiä rajat sulkeutuvat ja
kansainvälisyys onkin uhka.
Euroopan unioni on
pahasti jäljessä yhteisen eurooppalaisen linjauksen ja strategian luomisessa.
Vielä hetki sitten kohtuullisen sopuisat Euroopan unionin jäsenmaat taistelevat nyt keskenään samoista
suojavarusteista. Luottamuksen ja
yhteistyön rakentaminen uudelleen koronaviruksen jälkeen on työlästä. Paljon
pitää Euroopan unionin petrata, että se palauttaa uskottavuutensa yhteisten
asioiden hoitajana. Vasta kriisitilanteessa mitataan Euroopan unionin päätöksenteon
kyvykkyys. Me tarvitsemme eurooppalaista yhteistyötä koronan jälkeenkin.
Yksittäiset ihmiset ovat uudelleenjärjestäneet omat
arvonsa. Yksinkertaisista asioista on
jälleen tullut tärkeitä, kuten puhdas vesi, sähköt, ruoka ja läheiset ihmiset.
Vapaa liikkuminen ulkona tuntuu luksukselta, etätyöskentely ja -opiskelu alkaa
olla arkipäivää ja oman perheen ja kodin merkitys on kasvanut. Jos kuukausi
sitten tavallisen suomalaisen arkea edusti huoli omasta jaksamisesta kiireisen
arjen keskellä niin nyt on huoli omien läheisten turvallisuudesta ja
yksinäisyydestä.
Etätyöskentelyn yleistymisen
myötä ihmiset ovat havahtuneet huomaamaan,
että muutto maaseudulle,
väljemmän ja edullisemman asumisen piiriin ei ole ollenkaan huono eikä mahdoton
ajatus. Kuntien peruspalvelujen tulee olla kunnossa sitä varten. Kuntien talouden taakkaa ei ole nyt hallituksen
toimesta syytä lisätä. Hallituksen
jankutus mm. oppivelvollisuuden pidentämisestä tai
hoitajamitoituksen nostamisesta voitaisiin unohtaa. Pitäisi keskittyä siihen miksi osa
nuorista ei pysty suoriutumaan peruskoulun jälkeisistä opinnoista. Puutteelliset taidot lukemisessa,
kirjoittamisessa, laskemisessa tai ahkeruudessa eivät motivoi hakeutumaan
jatko-opintoihin. Jatko-opinnot
eivät myöskään kiinnosta
mielenterveyshäiriöisiä peruskoulunsa päättäneitä nuoria. Annetaan apua jo
ajoissa, peruskoulun ensimmäisillä luokilla niin kotona kuin koulussa.
Hoitajien määrää ei pidä lukita kiintiöihin, joissakin hoitoyksiköissä se voi
olla enemmän ja toisissa taas vähemmän.
Koronavirus
on osoittanut tämän päivän valtioiden budjettien heikot kohdat. Valtioiden
budjetit perustuvat pitkälti kulutuskäyttäytymiseen, joka ei tällaisessa eristäytymisen
tilassa toteudukaan. Omavaraisuus on
noussut uudelleen arvoonsa. Suomalainen maanviljelijä ja ruoantuottaja onkin
nyt sankari ei ilmaston pahin vihollinen. Riittävä tuki maatalousalan
yrittäjille on nyt tarpeen. Maatalous kaipaa kipeästi kotimaisia työntekijöitä
tulevan satokauden aikana. Voitaisiinko nyt ohjata esim. pitkäaikaistyöttömiä
maatalouden avuksi ? Pienyrittäjiemme nopea ja joustava kyky muuttaa
tuotantoaan tämän hetken tarpeisiin on ehdoton edellytys sille, että selviämme
tästä kuopasta. Suojavarusteiden kotimainen tuotanto olisi saatava nopeasti
käyntiin. Kokoomus on ehdottanut, että nyt voitaisiin esim. palauttaa
alkuvuoden alv-veroja takaisin yrittäjille tai valtio voisi hetkeksi ottaa
työnantajien työeläkemaksut hoitaakseen. Näin taattaisiin työpaikkojen säilyminen
yli koronakriisin.
Tänä eristäytymisen aikana saamme toivottavasti uuden piikin
suomalaiseen väestön kasvuun ja kun tilanne normalisoituu nautimme jälleen
suvun ja ystävien uudelleen näkemisestä. Toivon, että olemme uudelleen oppineet, että yhteiskunnan rattaitten
pyörimisen kannalta tärkeää on, että
kaikilla on työtä ja työtä ei ole ellei
ole työnantajia.
Riitta Maunula-Craycroft, Kokoomuksen puoluevaltuuston
jäsen, Pohjanmaan kokoomusnaiset, Kauhajoki
