sunnuntai 4. elokuuta 2019

Kiireisen, antoisan ja monipuolisen työelämäni vaihtuminen eläkeläisen rooliin.💝

Päätin jäädä eläkkeelle mielenkiintoisesta työstäni aikuiskouluttajana vuoden vaihteessa. Olinhan saanut olla töissä jo vuodesta 1980 lähtien, eli lähes 40 vuotta. Eläkeläiseksi olisin voinut jäädä jo aikaisemmin, mutta en malttanut. Nyt alkoivat vain painaa yhä enemmän vaakakupissa lapsenlapset ja omat iäkkäät vanhempani sekä anoppini. Aika kuluu siivillä ja tuntui, etten ehdi olla riittävästi heidän elämässään apuna ja läsnä. Omaa aikaakin haluaisin vähän välissä. 

Eläkkeellä ehdin olla kuukauden, kun esimieheni työpaikaltani soitti ja kysyi tulisinko töihin auttamaan joksikin aikaa. Lupasin tehdä paria päivää viikossa tarpeiden mukaan. Niinpä viikonpäiväni täyttyivät kevään ajan lastenlasten ja vanhustenhoidon lisäksi töistä ja luottamistoimistani. Toimin vielä esimerkiksi OPH:n nimeämässä Tekstiili- ja muotialan työelämätoimikunnassa. Mietin eläkeiän nostoa oman kokemukseni kautta. Koe sen hyvänä ja välttämättömänä päätöksenä. Tosiasia on, että elinikämme on noussut ja syntyvyys laskee. Työikäisten määrä vähenee kokoajan ja eläkeläisten määrä lisääntyy. Tätä vajausta voivat monet eläkeläiset paikata tekemällä töitä pidempään, jos on terveyttä ja intoa. Itse koin tämän tilanteen hyväksi, vaikka välillä oli melko kiirettäkin. Ei tullutkaan äkkimuutosta työstä eläkeläiseksi. Koen pysyväni ajan hengessä mukana ja virkeänä. 

Monilla eläkeiän kynnyksellä olevalla on usein sama tilanne kuin itsellänikin, eli niin sanotut toiset ruuhkavuodet menossa. On lapsenlapset ja vanhukset, jotka tarvitsevat apua ja hoivaa. Tämä voi tuoda monenlaisia haasteita sovittaa aikataulujaan varsinkin, jos asutaan vähänkin etäämpänä toisistaan. Itselläni onneksi kaikki asuvat melko lähellä. Minulla ei ole vain enää puolisoa jakamassa näitä tehtäviä. Asioita tulee priorisoida ja yrittää pitää huolta myös omasta kunnostaan ja jaksamisestaan. Liikunta eri muodoissa on tärkeässä roolissa itselläni kulttuurin ym. harrastusten lisäksi. 

Vanhusten hoiva ja ongelmat siinä ovat olleet otsikoissa viime aikoina. Vanhusten määrä lisääntyy ja hoivan tarve sen mukana. Monet elävät iäkkäiksi ja tarvitsevat yhä enemmän apuja. Tavoitteena on lisäksi asuminen kotona mahdollisimman pitkään. Hoitajia pitää kouluttaa lisää, mutta mistä saadaan tarpeeksi hoitajiksi soveltuvia lisää? Pula hoitajista on jo nyt kova. Lisäksi kaikki koulutetut eivät halua tehdä hoitotyötä vaan hakeutuvat muille aloille eri syistä. Palkkaus, työajat ja työolot ovat osa syistä, joihin tulee kiinnittää yhä enemmän huomiota. 

Maailma on muuttunut ja yksinäisyys on lisääntynyt. Osa eläkkeelle jäävistä putoaa helposti yksinäisyyteen ja kaipaisi jotain tekemistä varsinkin, ellei heillä ole ollut harrastuksia elämässään. Samoin on henkilöitä, jotka ovat pudonneet työelämän ulkopuolelle syystä tai toisesta, mutta voisivat tehdä osa-aikatöitä. Lyhyen koulutuksen ja perehdytyksen avulla voitaisiin saada halukkaita eläkeläisiä ja muitakin halukkaita osa-aikatyöllisiksi vanhusten hoivaan. He voisivat käydä auttamassa vanhuksia heidän päivittäisissä toimissaan varsinaisen hoitohenkilöstön lisäksi tai tukena tarpeiden mukaan. Näin saataisiin ehkä helpotusta hoitohenkilöstön puutteeseen ja he voivat keskittyä itse hoivatyöhön. Moni hyväkuntoinen, yksinäinen eläkeläinen tai osatyökykyinen henkilö saisi sisältöä elämäänsä tällaisesta toiminnasta. Tällaista toiminta on jossain jo olemassa vapaaehtoistoimintana, mutta sitä pitäisi siitä kehittää. Tarvitaan monenlaisia toimintamalleja erilaisiin tarpeisiin selvitäksemme lisääntyvästä hoivan tarpeesta. Vanhukset tarvitsevat inhimillistä, hyvää ja laadukasta hoivaa ja tukea sekä kotiin että laitoksiin. 

Lapsiperheiden arki ja ruuhkavuodet ovat myös haastavia nykyisin. Johtuuko lasten hankkimisen vähentyminen osaksi siitä, ettei haluta mitään ylimääräistä omaan elämään. Halutaan nauttia vapaudesta ja omasta työurasta? Pienten lasten vanhemmat ovat aina olleet lujalla, mutta ehkä se nykyisin on vielä haasteellisempaa. Lapsiperheiden elämää voisi myös helpottaa esimerkiksi varamummo, - vaaritoiminnalla, ellei omia Vanhempi ole lähettyvillä. Monet, joilla oli ei ole omia lapsenlapsia haluaisivatkin ehkä osallistua tällaiseen toimintaan. Monille perheille pienikin apu voin olla tosi tarpeeseen. Yksinhuoltajia on myös se paljon ja heille tällainen apu toisi helpotusta. Tällaista toimintaa on jossain jo olemassa hyvin kokemuksin. Isovanhempien merkitys lasten elämässä on todettu tärkeäksi, kasvattavaksi, turvaa tuovaksi jne. Näin nekin lapset, joilla ei ole mahdollisuutta kokea isovanhempien läsnäoloa, saisivat kokea sen. 

Toki eläkeläiset ovat nykyisin terveempiä ja haluavat matkustaa ja nauttia elämästään ja vapaudestaan, mutta moni haluaa muutakin. Halutaan auttaa ja kokea se ilo ja hyvänolon tunne, mitä tällaisesta pienestäkin avunannosta voi saada. Tällainen työ voi olla tosi palkitsevaa ja antoisaa. Vapaaehtoistyön merkitystä tulisi tukea ja kannustaa siten, että kaikki apua tarvitsevat saisivat sitä. Lisäksi tulisi hoivatyöhön kehittää erilaisia palkkatyön ja vapaaehtoistyön välimuotoja – osapalkka tai palkkiomuotoisia työn tekemisen kannustimia. Puoli vuotta on kulunut lähes siivillä ja nyt olen nauttinut kesästä läheisten kanssa. 

Tällaisia mietteitä eläkeläisenä ja osatyöläisenä mietiskellen. 


Marja-Liisa Vettenranta 

Eläkeläinen Ent. Kouluttaja, insinööri yAMK 
Pohjanmaan kokoomusnaisten piirin hallituksen jäsen 
Jalasjärven Kokoomusnaiset ry. puheenjohtaja

Arjen auvoa ja rutiineja

Arki on palannut normaaleihin uomiinsa. Tai niin normaaleihin, kuin tässä vallitsevassa maailmantilanteessa on mahdollista. Lapset aloittiva...