sunnuntai 24. syyskuuta 2017

KÖKKÄÄ PUKKAA 👌😎💭

Kokoomusnaisen arkea ja mietteitä rataosuudella Helsinki-Seinäjoki.

Mikä meitä kokoomusnaisia yhdistää iästä ja elämäntilanteesta riippumatta? Perusarvojen lisäksi sanoisin, että aktiivisuus, yhteisvastuu ja kyky ryhtyä tuumasta toimeen. Järjestämme retkiä, tapahtumia, keräyksiä ja vaalikampanjoita. Osallistumme monenlaisten yhdistysten toimintaan luottamustehtävien lisäksi. Siinä ohessa pyöritämme perheen arjen ja työn. Omalta osaltani laskin, että aktiivijäsenyys on yli kymmenessä yhdistyksessä tai järjestössä ja sen lisäksi noin nelisenkymmentä eri sosiaalisen median verkostoa seurannassa. Ei ihme, että kalenteri täyttyy kuukausiksi eteenpäin ja kökkää pukkaa. Samoin näyttää olevan muidenkin kokoomusnaisten kalenterien laita, eikä tahti tunnu hellittävän eläkkeelläkään.

Viime kesän SuomiAreenalla keskusteltiin YLE:n tekemän kyselyn pohjalta siitä, pitäisikö EU-jäsenyydestä järjestää uusi kansanäänestys. Muualla Euroopassa on uutisoitu Britannian brexitin myötä EU-kriittisyyden noususta, mutta Suomessa EU-kansanäänestykselle tunnutaan sanovan selvä EI ja muutenkin asenne on vakaan myönteinen ilman turvallisuustakuulla hehkuttamistakin. Tässä yhteydessä herää kuitenkin kysymys, osaammeko hyödyntää EU-jäsenyyden tuomia mahdollisuuksia riittävästi? Hankehallinnon ammattilaisena voisin sanoa, että emme. Erilaisia rahoituksia on saatavilla mm. maaseudun  elinvoimaisuuden tukemiseen, kansainvälisyyteen ja liikkuvuuteen. Kannattaakin aktiivisesti ottaa selvää löytyisikö omalle harrastus- tai kyläyhdistykselle rahoituksia sellaisiin kehittämiskohteisiin, joihin kuntien verorahat eivät yksin riitä. Maaseudun kehittämisrahoituksia kanavoivat esimerkiksi Leader-ryhmät , joiden neuvontapalvelut ovat valtakunnallisestikin varsin kattavat. Kokoomusnaisten verkostosta löytyy monenlaista osaamista, joten aina voi myös kilauttaa kaverille. Yhdessä olemme enemmän; haetaan siis yksissätuumin kaikki mahdollinen avustusrahoitus Suomeen!

Pendoliino näyttää olevan ihan ajallaan Helsingistä Seinäjoella, joten vielä on iltaa aikaa laittaa kökkäpyykkiä pesukoneeseen ja varustautua viikottaiseen ratakökkään. Junaverkko katosi tässä vähän Parkanon jälkeen, joten nyt on aika pakata tietokone laukkuun ja kaivaa esille autonavaimet. Ei voi välttyä ajatukselta, että olisi se mukava päästä sujuvasti pendelöimään junalla nämä työmatkat myös kotipaikkakunnalta Lapualta. Valitettavasti juna toppaa meidän asemalla liian harvoin. Pitäisiköhän hakea tukea Pohjanmaan (paikallis)junaliikenteen kehittämiseksi kansalaisten tasa-arvoisen liikkumisen ja maaseudun elinvoimaisuuden turvaamisen näkökulmasta 😉. 

Minna Haasio

Hallintotieteiden maisteri
Lapuan kokoomusnaiset ry, puheenjohtaja
Kokoomuksen Lapuan kunnallisjärjestön hallitus, jäsen
Pohjaanmaan kokoomusnaisten piirihallitus, jäsen

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Elämää keskellä ruuhkavuosia 💨😵💖

Otteita kokoomusnaisen kalenterista 

Sunnuntai     Siivouspäivä, Lapuan Kokoomusnaisten kokous.

Maanantai    Lasten jumppa/lentopallo, oma treeni,varaa neuvola. Kirjoita väitöskirjaa!
 
Tiistai            Kirjoita blogi. Varaa junaliput liittohallituksen kokoukseen.

Keskiviikko    Ylitöitä, oma treeni lounastauolla. Kampaajalle, ihanaa! Vanhempainilta. Lasten uintitreenit.

Torstai           Lasten jumppa, oma treeni. Selvitä aloitteiden taustat liittohallituksen kokoukseen. Perehdy kokousmateriaaliin illalla.

Perjantai       Liittohallituksen kokous Hesassa. Mummi vie lapet hoitoon/eskariin.Ystävän kanssa lounastreffit. Hyvä kirja mukaan junaan!

Lauantai       Oma treenipäivä, twerkkaus, lasten liikuntakerho. Leivo huomisia vieraita varten. Illalla ystävän kanssa kahville.

Sunnuntai     Kauhajoen Kokoomusnaisten 110v juhliin. Mumma ja tädit kylään. Tarkista ensiviikon aikataulut ja pakkaa lasten hoito/eskarilaukut.

Aktiivinen kokoomusnainen

Naisen kalenteri saattaa joskus näyttää aikamoiselta hurrikaanilta, mutta onneksi rauhallisiakin viikkoja on. Siitä huolimatta kaikki tulee aina hoidettua ja sunnuntaina voi sanoa, että selvittiinpä tästäkin viikosta.

Itse lähdin mukaan politiikkaan ja kokoomuksen toimintaan jo opiskeluaikoina. Tuolloin ei ollut vielä perhettä ja pystyi olla aktiivisesti mukana lähes kaikessa, missä halusi vaikuttaa itselleen tärkeisiin ajankohtaisiin asioihin. Olin tuohon aikaan mukana piirihallituksissa, useammassa lautakunnassa, mielenterveysseuran hallituksessa, opiskelijayhdistyksessä jne. Näiden ohella opiskeltiin ja tehtiin töitä, nähtiin ystäviä ja harrastettiin. Sitten tuli perhe ja kaksi lasta. Ruuhkavuodet iski täysillä päälle ja oli pakko priorisoida asiat elämässä sekä jättää osa luottamustehtävistä pois. Silti pysyin mukana toiminnassa enkä jättäytynyt täysin pois, jotta pysyin ns. ajankohtaisessa poliittisessa keskustelussa mukana. Ruuhkavuosista huolimatta olen opiskellut työn ohessa ekonomiksi ja aloittanut väitöskirjan tekemisen. Lisäksi olen mukana piirihallituksessa, liittohallituksessa ja puoluevaltuustossa.

Perhe-elämän ja työn yhteensovittaminen tuntuu välillä haastavalta ja helppoa se ei aina ole. Kun siihen sovittaa vielä omat ja lasten harrastukset sekä opiskelut ja aktiivisuuden yhdistystoiminnassa, kalenterin sivut täyttyvät merkinnöistä joka viikko. Kuitenkin oma aktiivisuus ja oman elämän organisointi on kiinni vain sinusta itsestään. Jos on halua vaikuttaa politiikassa tai esimerkiksi vapaaehtoistoiminnassa, sille löytyy arjesta aina aikaa, kunhan sen osaa sinne sovittaa. Kyse on omasta päättäväisyydestä ja tahdonvoimasta ja sitähän meillä naisilla ainakin riittää.

Usein kuulee ruuhkavuosia elävien kanssasisarten suusta ”kyllä haluaisin harrastaa, mutta lapset on niin pieniä”,  ”voi kun pääsisi mukaan politiikkaan, mutta en varmaan ehdi” tai ”lapset rajoittavat liikaa omaa aikaa ja kyllä mä sitten, kun lapset on vanhempia”. Lapset ovat hyvin sopeutuvaisia ja joustavia sekä kulkevat hyvin mukana. Esimerkiksi minulla lapset ovat usein kokouksissa mukana, piirrustuslehtiö ja kynät käteen tai tabletista piirrettyjä sen aikaa, kun äiti kokoustaa. Sillä välin, kun lapset ovat harrastuksissa, itse voi perehtyä huomisen päivän kokousmateriaaleihin tai tehdä rästiin jääneitä töitä. Lounastauoilla voi antaa itselle luvan hengähtää töistä ja käydä vaikka salilla (jos lounastunti on tunnin mittainen ja muistaa myös syödä!!). Loppuviimein on kyse siis organisoinnista ja siitä, mihin oman ajan todella haluaa käyttää.

Perhevapaauudistus

Kokoomus ja varsinkin Kokoomusnaiset ovat pitkään tehneet töitä sen eteen, että perhevapaat uudistetaan ja vanhemmuuden tasa-arvo työelämässä paranee. Budjettiriihessä hallitus on tehnyt nyt päätöksen, jolla tätä asiaa viedään eteenpäin tällä vaalikaudella. Uudistetut perhevapaat tulevat tarjoamaan perheille enemmän joustoa arkeen ja sujuvuutta perheen ja työn yhdistämiseen. Uudistus parantaa myös naisten asemaa työmarkkinoilla, joka on tervetullutta.

Kokoomusnaiset tekevät pitkäjänteistä työtä varsinkin perheiden, lasten ja naisten puolesta. Nämä ovat niitä hetkiä, kun voi olla tyytyväinen omaan ja puolueen tekemään työhön, kun tavoitteet saavutetaan. Silloin tiedän, etten ole turhaan tuhlannut aikaani vaikuttamiseen ja ollt ajamassa asioita eteenpäin. Tämän vuoksi organisoin elämääni ja arkea, tasapainoilen aikataulujen ja kalenterimerkintöjen kanssa, vaikka ruuhkavuodet meinaavat välillä viedä kaiken energian.

Ruuhkavuosista huolimatta nuoria naisia tarvitaan politiikassa ja työelämässä. Nuorten naisten tulisi rohkeammin lähteä mukaan vaikuttamaan mm. oman kuntansa asioihin ja pyrkiä valtuustoihin sekä lautakuntiin. Lisäksi naisten tulisi vaatia työelämässä itselleen samoja tehtäviä ja vastuita kuin miehillä.

Minun mielipide on, että ruuhkavuosista selviää päättäväisyydellä, rohkealla asenteella ja hyvillä organisointitaidoilla :).


Wilhelmiina Kukkamo

Kahden lapsen äiti (Ella 6v. ja Erkka 5v.)
Käräjäsihteeri
Tradenomi, ekonomi, tohtorikoulutettava
Kokoomuksen Naisten Liiton liittohallituksen jäsen
Lapuan Kokoomusnaisten sihteeri
Pohjanmaan Kokoomusnaisten piirihallituksen varajäsen

Kokoomuksen puoluevaltuuston varajäsen

Arjen auvoa ja rutiineja

Arki on palannut normaaleihin uomiinsa. Tai niin normaaleihin, kuin tässä vallitsevassa maailmantilanteessa on mahdollista. Lapset aloittiva...