Tänä syksynä meidän perheessä alkoi uusi aika, kun esikoisemme aloitti toisen asteen opinnot lukiossa. Peruskoulunsa hän kävi englanninkielisellä luokalla, mutta lukio-opintoihin hän päätyi suomenkieliseen lukioon. Nuori sai itse tehdä päätöksensä. Vanhempina olimme tyytyväisiä hänen päätökseensä. Hän saa seuraavat kolme vuotta vahvistaa suomen kielen koukeroita, ennen kuin jatkaa opiskeluelämäänsä eteenpäin. On ollut hienoa seurata vierestä, kuinka nuori ”kasvoi senttejä” lukion alettua. Lisääntynyt vastuunotto ja omien asioiden hoitaminen ovat tulleet tärkeäksi. Usko itseensä, päättäväisyys ja eteenpäin pyrkiminen ovat mottona. Toivon tämän jatkuvan vielä vuosia, myös lukion jälkeen.
Perheemme saa elää myös yläkouluarkea. On ollut upeaa seurata tytön kasvua nuoreksi neidoksi. Kouluasiat ja opiskelu ovat olleet hänelle aina tärkeitä. Yläkouluaikana on myös lisääntynyt halu vaikuttaa ympärillä tapahtuviin asioihin. Häntä häiritsevät epäkohdat luokassa, koulussa ja sen ulkopuolellakin. Toivon tämän vaikuttamisen halun pysyvän ja jatkuvan hänen elämässään.
Alakoululaiset odottivat kovasti koulun alkua. Valitettavasti he ehtivät olla vain päivän koulussa, kun jo jouduimme jäämään kaikki kotiin odottelemaan koronatestien tuloksia. Onneksi tulokset olivat negatiiviset. Lapset aivan kuin aloittivat uudestaan koulun viime viikolla. Tuntui olleen ikävä luokkakavereita ja koulun tuomaa arkirutiinia.
Minä opettelen yhteisiä toimintatapoja oman erityisluokkani kanssa. Olemme uusia toisillemme. Jotakin olemme jo ehtineet oppiakin, mutta paljon on vielä oppimista. Yritetään rakentaa luottamusta. Sellaista, että minulle voi tulla kertomaan ihan kaikesta. Myös sellaisista asioista, mitkä eivät liity kouluun. Toivon olevani sellainen aikuinen, että korvat ja syli ovat aina avoimena. Valmiina kuuntelemaan ja antamaan kaivatun halauksen tarvittaessa.
Mies jatkaa maaliskuussa alkanutta etätyötään. Haastetta on jonkin verran ollut kevään ja kesän aikana lasten, ja vaimonkin, välillä häiritessä. Mutta työt on saanut tehtyä. Myönsi kyllä, että olisihan se jo mukava palata työpaikalle työkavereiden keskelle. Työhön liittyvät sosiaaliset kontaktit ovat jääneet niin vähäisiksi näiden kuluneiden viiden kuukauden aikana.
Arkirutiinien palaaminen koulun ja työn myötä on ollut tervetullutta. Illat eivät veny enää niin pitkiksi ja aamullakin jaksetaan nousta ihan ajoissa ylös. Monissa perheissä koulun ja työn lisäksi myös harrastukset aikatauluttavat elämää. Niin tärkeitä ja kehittäviä kuin harrastukset ovatkin, toivon kuitenkin, että ei unohdettaisi lasten ”päätyötä” eli koulua. Me koulussa yritämme kasvattaa heitä, teidän vanhempien kanssa yhdessä, tulevaisuutta varten. Yritämme antaa heille eväitä ihmisten kohtaamiseen, erilaisuuden hyväksymiseen sekä itsensä että muiden arvostamiseen.
Arki on kaikissa perheissä erilaista. On perheitä, joissa vanhemmat pystyvät yhdessä huolehtimaan arjen pyörittämisestä. On perheitä, joissa vanhemmat huolehtivat lapsista vuoroviikoin. On perheitä, joissa toinen vanhempi joutuu matkustelemaan työnsä puolesta pitkiäkin aikoja. On perheitä, joissa on syystä tai toisesta vain yksi vanhempi. Muistetaanhan antaa arvo kaikenlaisille perheille. Tuetaan heikommassa tilanteessa olevaa. Huomataan väsynyt ja tarjotaan olkapäätä johon nojata.
Meidän perheessä on kaksi aikuista pyörittämässä arkea. Siitä huolimatta arki tuntuu välillä kuormittavalle. Muistetaan ottaa myös itselle aikaa. Päästää toinen tuulettumaan illalla, jotta sitten jonain toisena iltana olisi sinun vuorosi tuulettua. Jos arkea pyörittää vain yksi aikuinen, tuulettumisvuoroja voi olla haasteellista järjestää. Toivottavasti olet löytänyt sinulle sopivimman tavan lepuuttaa itseäsi arjen vaatimuksilta.
Toivon sinulle armollista arkea. Annetaan mahdollisuus onnistumisille ja epäonnistumisille. Muistetaan kehua toisiamme tarvittaessa tai ohjata oikeaan, jos vieressä kulkijan polku kääntyy väärään suuntaan. Ollaan läsnä toisillemme.
Pauliina Pasanen
Pohjanmaan Kokoomusnaisten piirihallituksen jäsen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!