Kokoomusnaisten tärkeimpiä tavoitteita politiikassa ovat naisten
poliittisen osallistumisen vahvistaminen ja naisille tärkeiden teemojen
edistäminen. Tässä suhteessa kevään vaalit tuottivat sekä onnistumisia että
valitettavasti myös takapakkia.
Suomen eduskuntaan valittiin ennätysmäärä naisia: 93, eli jo lähes puolet.
Tämä on erinomainen saavutus. Toisaalta voi sanoa, että oli jo aikakin -
naisilla on ollut täydet polittiset oikeudet jo 113 vuotta. Kulttuuri ja
asenteet muuttuvat hitaasti. Edelleen naisten pitää osoittaa olevansa aina
oikein erityisen päteviä edetäkseen päättäjiksi ja johtoasemiin. Nyt otettiin
iso harppaus eteenpäin.
Europarlamentissa Suomella on ollut kaikkein naisvaltaisin meppidelegaatio,
ja myös toukokuun europarlamenttivaaleissa enemmistö Suomessa valituista oli
naisia. Koko EU-parlamentissa naisten osuus on vaali vaalilta kasvanut, ja
ennakkotietojen perusteella naismeppien määrä nousisi taas muutamalla
prosentilla 39 prosenttiin. Tämä on hyvä suunta.
Suomessa on nyt neljättä kertaa hallitus, jossa on naisenemmistö.
Ensimmäistä kertaa Suomen hallitus esittää myös EU-komissaariksi naista. Nämä
ovat myönteisiä askelia. Mutta ne eivät pelkästään riitä. Hallituksen on myös
tehtävä politiikkaa, joka edistää tasa-arvoa. Kokoomusnaisille tärkein tavoite
tälle kaudelle oli perhevapaiden uudistaminen siten, että naisten
työmarkkina-asema paranee.
Tässä hallituksen ohjelma on suuri pettymys. Hallitus ei aio toteuttaa
naisten työuria edistävää perhevapaauudistusta. Isille kiintiöityjä ansiosidonnaisia
vapaita aiotaan kyllä pidentää, mutta lyhentämättä äitien käyttämää osuutta.
Kun kotihoidon tukikin halutaan pitää nykyisellä tasolla, on selvää, että
kipeästi kaivattua naisten työmarkkina-aseman parannusta eivät nämä muutokset
tuo. Päin vastoin uudistus sekä nostaa kustannuksia että vaikuttaa jopa
negatiivisesti työllisyyteen. Aikamoinen mahalasku jo ennen kuin on
aloitettukaan.
