maanantai 20. tammikuuta 2020

Kutsumuksesta kuoppaan: hoitajat palkkakuopassa osin vanhasta virheestä?

Viisaus väittää: mikä on takana, se on edessä. Tulevana keväänä hoitoalan ammattilaiset ovat
työsuhdeneuvotteluissa jälleen muutoksen edessä, syytä on siis katsoa taakse.
Hoitoalan onnetonta palkkarakennetta on vuosia, neuvotteluista toiseen surtu, säälitty ja vertailtu -
turhaan, isoa ratkaisua peläten. Yksi tosiasia on loistanut neuvotteluissa poissaolollaan. Hoitoalan
palkkarakennelman ytimessä oleva iso virhe on alun pitäen jäänyt mitä ilmeisimmin täysin
huomiotta ja ajan kuluessa moninkertaistunut: mittava luontoisetujärjestelmä, joka oli aikoinaan
peruspalkan olennainen osa.

Hoitava ammattikunta on kehittynyt eri tasoisiksi ja nimikkeisiksi työntekijöiksi reilun sadan vuoden
aikana. Alkuaikojen hoitajien työn lähtökohtana oli kutsumus. Yksilön päätyessä tähän
kutsumustyöhön silloinen yhteiskunta ymmärsi valinnan arvon ja loi pienen peruspalkan oheen
mittavan luontoisetujärjestelmän. Esimerkiksi virkasiskolleni Lapualla osoitettiin asunto, kulkuneuvo
ja riittävä mottimäärä halkoja lämmitykseen. Näin hänet vapautettiin taloudellisista kamppailuista
työhön paneutumiseen ja kutsumuksen toteuttamiseen. Suomalaiset tulivat rokotetuiksi, hoidetuiksi
ja opastetuiksi yhdeksi hyvinvoivimmista maailman kansoista.

Ajan mittaan kutsumukselle rakentuneen ammatin tiukat rajat alkoivat väljentyä ja hoitajille sallittiin
yksilölliset ratkaisut. He saattoivat siksi valita avioliiton, perheellistymisen ja omistusasunnot.
Samalla menetettiin luontoisedut, mikä merkitsi tosiasiallista palkan heikkenemistä. Silloiset
ammattikunnan edustajat eivät havainneet vaatia luontoisetujen muuttamista rahapalkaksi. Tämä
virhe on sittemmin ohitettu joko ymmärtämättömyydestä, silkasta hölmöydestä tai
tietämättömyydestä. Hoitoalan ammattiyhdistysten ponnisteluissa palkkauksen parantamiseksi ei
jostain syystä ole tuotu esiin tämän tekijän osuutta heikkoon palkkatasoon.

Kun nyt teen sairaanhoitajana työtä vanhenemisen moni-ilmeisen problematiikan parissa, koen
päivittäistä iloa nähdessäni työni tuloksellisuutta. Tulosten osoittamisessa ja arvioinnissa on
kuitenkin suuria puutteita, koska alalla ei ole opittu tai uskallettu todentaa niitä kovilla mittareilla.
Nuorena sairaanhoitajana pakenin hoitoalalta aivan toisenlaisiin, tulosvastuullisiin tehtäviin, sillä
turhauduin hoitoalan suureen sekavuuteen ja hoitotieteen kypsymättömyyteen sekä niihin suuriin
luuloihin ja katteettomiin ilmaisuihin, joilla kansalle uskoteltiin terveydenhuollon olevan ilmaista.
Ilmaistahan se ei ole, vaikka onkin lähes maksutonta. Se on hyvin kallista, verovaroin
kustannettua.

Taloudellisten tulosvastuiden paineissa minulle kristalloitui GMP-ajattelu (hyvät tuotantotavat), joka
kulkee täysin samassa suunnassa kuin WHO:n vuoden teema, Year of the Nurse and the Midwife
2020. Tälle osaajaporukalle kannattaa maksaa käypä hinta hyvästä työstä ja korjata
palkkausjärjestelmän rakenteelliset virheet. Tämän suomalaisen naurettavan palkkauksen
ongelman ymmärtäminen ei vaadi kummoistakaan älyllistä ponnistelua, sen sijaan kyllä
vastuullisuutta, oikeudenmukaisuutta ja päätöksenteon pelottomuutta. Lähitulevaisuudessa alalla
tapahtuva eläkkeelle siirtyminen ylittää alalle hakeutuvien määrän, mikä on yksinkertaista
matematiikkaa ja jo nyt toteutuva uhka. Palkkauksen korjaaminen on helpoimmin hoidettavissa
oleva ja arvaamattomat hyödyt esiin laukaiseva tekijä alalla, jossa on monia muitakin ongelmia.

Voi siis sanoa: pääministeri Sanna Marin ministereineen, nyt kysytään nuorten aivojen
toimintakykyä ja visionäärisyyttä. Harhanäyt eivät hoitajaa huijaa. Punahuulet ovat raju ase, kun ne
puhuvat viisautta ja todistettua tietoa. Tuoreet selvitykset ja tutkimukset ovat yhdensuuntaisia:
kansalaiset haluavat parantaa hoitajien palkkoja. Kansalaismielipide on demokratian suurin
auktoriteetti julkisissa päätöksissä. Kansakunta odottaa päättäjiksi valitsemiltaan, että suurista
sanoista päästään hyviin tekoihin -vain oikeiden päätösten kautta. Hoitoala voidaan nostaa
sairaasta palkkakuopasta terveellä tavalla arvostetuksi kutsumukseksi. Sankariteko on siis edessä:
pelätä tai päättää!

Johanna Ikola
piirihallituksen jäsen




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Arjen auvoa ja rutiineja

Arki on palannut normaaleihin uomiinsa. Tai niin normaaleihin, kuin tässä vallitsevassa maailmantilanteessa on mahdollista. Lapset aloittiva...