Viisaus väittää: mikä on takana, se on edessä. Tulevana keväänä
hoitoalan ammattilaiset ovat
työsuhdeneuvotteluissa jälleen muutoksen edessä, syytä on siis
katsoa taakse.
Hoitoalan onnetonta palkkarakennetta on vuosia, neuvotteluista
toiseen surtu, säälitty ja vertailtu -
turhaan, isoa ratkaisua peläten. Yksi tosiasia on loistanut
neuvotteluissa poissaolollaan. Hoitoalan
palkkarakennelman ytimessä oleva iso virhe on alun pitäen jäänyt
mitä ilmeisimmin täysin
huomiotta ja ajan kuluessa moninkertaistunut: mittava
luontoisetujärjestelmä, joka oli aikoinaan
peruspalkan olennainen osa.
Hoitava ammattikunta on kehittynyt eri tasoisiksi ja nimikkeisiksi
työntekijöiksi reilun sadan vuoden
aikana. Alkuaikojen hoitajien työn lähtökohtana oli kutsumus.
Yksilön päätyessä tähän
kutsumustyöhön silloinen yhteiskunta ymmärsi valinnan arvon ja loi
pienen peruspalkan oheen
mittavan luontoisetujärjestelmän. Esimerkiksi virkasiskolleni
Lapualla osoitettiin asunto, kulkuneuvo
ja riittävä mottimäärä halkoja lämmitykseen. Näin hänet
vapautettiin taloudellisista kamppailuista
työhön paneutumiseen ja kutsumuksen toteuttamiseen. Suomalaiset
tulivat rokotetuiksi, hoidetuiksi
ja opastetuiksi yhdeksi hyvinvoivimmista maailman kansoista.
Ajan mittaan kutsumukselle rakentuneen ammatin tiukat rajat
alkoivat väljentyä ja hoitajille sallittiin
yksilölliset ratkaisut. He saattoivat siksi valita avioliiton,
perheellistymisen ja omistusasunnot.
Samalla menetettiin luontoisedut, mikä merkitsi tosiasiallista
palkan heikkenemistä. Silloiset
ammattikunnan edustajat eivät havainneet vaatia luontoisetujen
muuttamista rahapalkaksi. Tämä
virhe on sittemmin ohitettu joko ymmärtämättömyydestä, silkasta
hölmöydestä tai
tietämättömyydestä. Hoitoalan ammattiyhdistysten ponnisteluissa
palkkauksen parantamiseksi ei
jostain syystä ole tuotu esiin tämän tekijän osuutta heikkoon
palkkatasoon.
Kun nyt teen sairaanhoitajana työtä vanhenemisen moni-ilmeisen
problematiikan parissa, koen
päivittäistä iloa nähdessäni työni tuloksellisuutta. Tulosten
osoittamisessa ja arvioinnissa on
kuitenkin suuria puutteita, koska alalla ei ole opittu tai
uskallettu todentaa niitä kovilla mittareilla.
Nuorena sairaanhoitajana pakenin hoitoalalta aivan toisenlaisiin,
tulosvastuullisiin tehtäviin, sillä
turhauduin hoitoalan suureen sekavuuteen ja hoitotieteen
kypsymättömyyteen sekä niihin suuriin
luuloihin ja katteettomiin ilmaisuihin, joilla kansalle
uskoteltiin terveydenhuollon olevan ilmaista.
Ilmaistahan se ei ole, vaikka onkin lähes maksutonta. Se on hyvin
kallista, verovaroin
kustannettua.
Taloudellisten tulosvastuiden paineissa minulle kristalloitui
GMP-ajattelu (hyvät tuotantotavat), joka
kulkee täysin samassa suunnassa kuin WHO:n vuoden teema, Year of
the Nurse and the Midwife
2020. Tälle osaajaporukalle kannattaa maksaa käypä hinta hyvästä
työstä ja korjata
palkkausjärjestelmän rakenteelliset virheet. Tämän suomalaisen
naurettavan palkkauksen
ongelman ymmärtäminen ei vaadi kummoistakaan älyllistä
ponnistelua, sen sijaan kyllä
vastuullisuutta, oikeudenmukaisuutta ja päätöksenteon
pelottomuutta. Lähitulevaisuudessa alalla
tapahtuva eläkkeelle siirtyminen ylittää alalle hakeutuvien
määrän, mikä on yksinkertaista
matematiikkaa ja jo nyt toteutuva uhka. Palkkauksen korjaaminen on
helpoimmin hoidettavissa
oleva ja arvaamattomat hyödyt esiin laukaiseva tekijä alalla,
jossa on monia muitakin ongelmia.
Voi siis sanoa: pääministeri Sanna Marin ministereineen, nyt
kysytään nuorten aivojen
toimintakykyä ja visionäärisyyttä. Harhanäyt eivät hoitajaa
huijaa. Punahuulet ovat raju ase, kun ne
puhuvat viisautta ja todistettua tietoa. Tuoreet selvitykset ja
tutkimukset ovat yhdensuuntaisia:
kansalaiset haluavat parantaa hoitajien palkkoja. Kansalaismielipide
on demokratian suurin
auktoriteetti julkisissa päätöksissä. Kansakunta odottaa
päättäjiksi valitsemiltaan, että suurista
sanoista päästään hyviin tekoihin -vain oikeiden päätösten kautta.
Hoitoala voidaan nostaa
sairaasta palkkakuopasta terveellä tavalla arvostetuksi
kutsumukseksi. Sankariteko on siis edessä:
pelätä tai päättää!
Johanna Ikola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!